perjantai 2. helmikuuta 2018

pelisuunnittel

PELISUUNNITTELUA

Idea lähti alunperin siitä, kun olin pelannut hieman kaikkien rakastamaa Life Is Strange - peliä, katsonut Stranger Things -sarjan toisen tuotantokauden ja nähnyt pari korealaisen poikabändin BTS:n musiikkivideota. Ajattelin, että jos läimäisen nämä kaikki yhteen, saisin aikaiseksi pelin, joka olisi itselleni sellainen, jota haluaisin pelata, mutta myös sellanen, joka voisi mahdollisesti kiinnostaa muitakin ihmisiä. Ajattelin kuitenkin käyttää omia aikaisemmin luomiani hahmoja päähenkilöinä.

Tarinassa alueelle ilmaantuu ennennäkemätön, raivoisa myrsky, jonka voisi kuvitella aiheuttavan suurtakin tuhoa, mutta ei, asiat ovat täysin ennallaan verrattuna siihen, mihin myrskyn olisi pitänyt pystyä. Tapahtuman jälkeen ihmisiä alkaa pikkuhiljaa yksitellen katoamaan jättämättä mitään jälkeensä. Tapaukset ovat yksittäisiä ja tapahtuvat vain vähän enemmän kuin pari kertaa vuodessa. Viranomaiset lopettivat asian tutkimisen jo parin vuoden jälkeen, mutta syynä ei ollut se, että he olisivat halunneet luovuttaa, vaan se, että ihmiset eivät enää edes muistaneet, että kadonneet henkilöt olivat olleet olemassa.

Peli sijoittuu 90-luvun alkupuolelle, Etelä-Korean Busaniin. Suurkaupungista huolimatta tarinan tapahtumat sijoittuvat pääosin kaupungin hiljaisimmille alueille, lähiöihin jne. Piirtämäni kuvat pelin varsinaisesta päähenkilöstä, Jiohista, ja peliympäristöstä antavat tarkoituksella vääränlaisen kuvan pelistä. Käytin lämpimiä, turvallisia värejä kuten oranssia ja vaaleanpunaista, jotta voisin antaa ihmiselle kuvan lempeästä ja kevytmielisestä pelistä. Tosiasia kuitenkin on, että pelin päägenret ovat mysteeri, kauhu ja toiminta. Mitä pidemmälle tarinassa mennään, sitä intensiivisemmäksi pelaaminen käy, ja mitä enemmän hoidat sivutehtäviä, sitä kieroutuneemmaksi juoni käy.

Loin pelin, jossa ei voi itse oikein päättää tarinan suuntaa. Kyseessä on typillinen seikkailullinen RPG, jossa juoni on jo määrätty, eikä siihen oikein pysty vaikuttamaan. Tosin se, miten lopputulokseen päästään, on täysin eri asia.

Pelin varsinainen päähenkilö on Jioh, 16-vuotias nuori, joka vain haluaa parhaan ystävänsä takaisin. Hänen rinnallaan toimii osa-aikatyönä oleva malli ja näytteliäakatemiaan suuntaava Taeyoung, joka vahingossa joutuu tarinan kierteisiin mukaan, ja valokuvaamisesta innostunut, energiajuomia litkivä ja uniongelmainen Seon. Heitä yhdistää yksi tekijä, joka on muistot siitä, että kadonneet ovat olleet olemassa. Miksi juuri he, se selviää loppua kohden.

Voisi sanoa, että pelissä on kolme tärkeää elementtiä, jotka toistuvat useasti tarinassa.
  1. baseball - Päähenkilöt ovat kaikki koulunsa joukkueesta, ja baseball-kenttää tullaan näkemään usein turvapaikkana, tallennuspisteenä jne. Jossakin vaiheessa peliä Jioh alkaa kantaa mailaansa mukana ja kenties sabotoi sitä hieman hakkaamalla nauloja siihen. Muut joukkueen pelaajat tullaan näkemään useasti, ja jokaisella jäsenellä on oma sivujuonensa, jotka voi halutessaan pelata.
  2. valokuvat - Pelin toinen päähenkilö, Seon, kantaa mukanaan polaroid-kameraa, johon kummallisesti tarttuu asioita, joita ihmissilmä ei aina näe. Kuvat toimivat vihjeinä, varoituksina ja muistoina, eikä niitä kannata kadottaa.
  3. muistot - Oli kysessä sitten valokuvat, päiväkirjat, viralliset dokumentit tai ihmisen omat muistot. Muistot ovat yksi tarinan tärkeimmistä tekijöitä, eikä niistä pidä missään tapauksessa päästää irti.

 Jioh

peliympäristö


                                Vasemmalta oikealle: Yoon Jioh, Ahn Taeyoung, Ran Seon

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.